Nyt loppui itsetuhoisuus. Mun tatuoinnilla on mulle nimittäin iso merkitys, liittyen mun masennustaustaan. Nyt mulla on ihossa jotain. Jotain muistuttamassa selviytymisestä.
Kukka ja pääkallo
Pääkallo ja sydän kuvaavat mua. Ne on sellasia kärsiviä persoonia. Sit siinä on kaks kukkaa, jotka kuvaa mun "pelastajia". Tietysti mun paranemiseen ja jaksamiseen on vaikuttanut todella moni ihminen, keille oon kiitollinen. Kuitenki kaksi ihmistä on ylitse muiden, ja heistä halusin jotain tatuointiini. Teksti "HYVÄSTI" taas on muistutus siitä, että itsetuhosuus loppu. Nyt ei enää yhtäkään viiltoo ihoon. Ei yhtäkään. Se on lupaus!
Sydän, teksti ja toinen kukka
Tatuoinnin otin nyt 18.11 maanantaina Jokertattoossa, täällä Turussa. Tatskan teki Dessi, ja häntä voin kyllä suositella. Vaikka noi mun web-kameralla otetut kuvat ei oo kovin laadukkaita, on tatuoinnin laatu mahtava! Tatska makso 250 euroo, ei todellakaan paha hinta noin isosta ja laadukkaasta kuvasta.
Nyt vaan ahkeraa rasvailua ja huuhtelua, että kuva paranee ^^
Joo'o, minä lähin käymään Varkaudessa ja läskit eli Sesilia ja Sofi olivat myös siellä. Äitillekin oli hieno hetki, kun kaikki neljä lasta oli kotona samalla kertaa, pitkästä aikaa. Sesilian ja myös Sofin hiuksia leikeltiin ja värjäiltiin. Eli niin, Sofilla ei enää oo rastoja! Se tyttö on nyt iha oudon näkönen :--D
Pari ikävää puolta matkassa oli: Elo oli yhtä hälinää ja mulla on hirvee ikävä rakasta kihlattuani. Menee taas vähä lässytykseks, mutta mä nyt oonki vähä tämönen lässyttäjä. Onneks Jiin kanssa nähään tänään, en kestäis enää päivääkään ilman sitä.
Eli juu, nyt istun jo junassa matkalla takasin Turkuun. On se vaan kivaa palata kotiin. Varkauden päässä tosin aiheutti hämmennystä kun puhuin "kodista" tarkoittaen Turkua. Kuulemma ton lapsuuden kodin pitäs olla ikuisesti mun koti plaaplaaplaa. Joo, onhan se tavallaan, mut eihä mulla oo siellä enää ees omaa huonetta. Tietysti tutussa paikassa on hyvä olla, mut nyt mun koti on Turku. Piste.
Mä muutan Turkuun, tää homma alkaa jo olla varmistettu! Mulla on tästä kaikesta niin hyvä fiilis, ihania ihmisiä ympärillä ja uusi ympäristö missä alottaa niin sanotusti alusta. Pian mun asiat on kunnossa ja sit elämä hymyilee. Sit vasta mä onnellinen oonki, vaikka oon tietysti jo nytten.
Mun asuminen... Musta tulee avovaimo :3 Muutan tän mun ihanaisen poikatyttöystävän kanssa yhteen! Huiii, neljä kuukautta ja yhteenmuutto. On tää vaa niin mahtavaa. Päivällä käytiin jo ostelemassa kaikkee sisustuskamaa, vaikka ite muuttoon on vielä joku noin viikko. Kääks, VIIKKO! Tekis mieli vaan huutaa ja hyppiä, kiljua ja pomppia. Oon vaa nii ilonen!
Nyt ku tuli tosta Jiistä puhe, niin voisin vähän kertoo minkälaisen ihmisen kanssa seurustelen, se kun tuntuu porukkaa kiinnostavan. Jii on maailman ihanin ihminen. Me tajutaan toisiamme ja vaikka ollaanki joiltain osin erilaisia, ni osataan ottaa se vahvuutena. Joskus on riitoja, kuten kaikilla. Pääsääntösesti, Jii on parasta mitä mulle on pitkään aikaan, ehkä koskaan, tapahtunu.
Herkkä hetki :--D
Ollaanhan me (tai siis Jii) aika sulosii!
Mun hiuksia värjttiin! Näissä on nyt sinistä himppa, ja violetti isompi himppa. Nää on niiiiiin upeet, oon tosi kiitollinen tolle tulevalle kampaajalle, joka jo nyt viiden viikon opiskelun jälkeen on ihan huippukampaaja. Pitkästä aikaa tunnen olevani hiuksiani myöten Iida. Ei enää mitään tylsää blondia, vaan oon joku tämmöne ernu. Heh xD
Kuten n. kaikki ihmiset, musiikki on myös mun sydäntä lähellä. Mä ite tykkään kaikista eniten suomalaisesta iskälmästä, popista ja rockista. Mutta toi kotimaisuus on mulle se juttu, lähinnä sen takia, että tällä surkeella kielitaidolla suomenkielisistä biiseistä ymmärtää eniten. Kuuntelen kuitenkin myös paljon muutakin. Esimerkiks Metallica ja KISS on mun mielestä oikei kivoja. Ei ehkä päivittäisesti kuunneltuna, mut sillon ku on semmone fiilis ni joku Heaven's on fire on loistavaa kuunneltavaa.
Sanojen jälkeen musiikissa tärkein asia on sen luoma fiilis. Hyvässä seurassa mä kuuntelen vaikka Cheekkiä, joka tosin nykyään ei enää mun musiikkimakuun mahdu, vaikka pikkuteininä sitä tuliki fanitettua... Mut esimerkiks tässä uudessa biisissä se fiilis ja asenne on kohillaan!
Mä tykkään laulaa, mutta mun hyvin tavallisella äänellä ja köyhillä taidoilla se on vähä avutonta :--D Mut vaikka kaikki ei tykkää, ni laulan silti vähä missä sattuu. Se vaan on niin kivaa, eikä mua totta puhuen nykyään jaksa enää nii suuresti kiinnostaa kelpaako mun ääni kaikille vai ei.
Soitan haitaria. Kuha nyt saisin kuvattua jonkun kunnollisen videon, ni voisin tääl blogissa julkasta mun soittoo. Ottaen huomioon, että oon 8-vuotiaasta asti soittanu ni oon surkee, mut osaan kyl aika sujuvasti lukee nuotteja ja monet tykkää kun soitan. Eli ei oo ihan turhaan siihenkään harrastukseen etenki mummilta rahaa kulunu. (Kiitokset mummille, joka hyvin pitkälle on kannustanu ja rahottanukin mun soittoo!)
Mä oon kirjallisesti iha semi-lahjakas, ja joskus ala-asteen ekoilla luokilla tein "oman biisin". Siinä oli huimat yks säkeistö, mut sitä mä sitten esitin perheelle xD Sanat meni jotenkin näin:
Kysypä vaan, mitä nyt vaan
Syksy tuo tullessaan.
Putoilevat lehdet
Ja lumikin kohta sataa maan peitteeks
Vähän köyhää ehkä, mut sillon mä halusin olla sanottaja, säveltäjä ja laulaja. Myöhemminki oon biisejä yrittäny tehä, mutta oon nyt ihan suosiolla luovuttanu, ku lähipiiriin on tullu oikeesti taitavia ja osaavia tyyppejä. Pakko sanoo, et arvostan kyl kaikkia, ketkä oikeesti osaa tehä musiikkia jollai tasolla. Se on vaa niiiiiin coolia!
Nykyään mun elämän tärkeimmät kappaleet liittyy mun tämän hetkiseen elämään. Yks merkityksellinen ja ihana biisi on Aerosmithin What could have been love. MUTTA. Se kaikista ihanin ja tärkein ja paras on tämä:
Jepjep, mä oon tiikeri, ja mulla on päässä raitaa. En vaa pääse eroon siitä, että aina kun elämässä tapahtuu/ on tapahtumassa jotain, ni se on sit pakko tehä hiuksille jotain. Nyt odottelen miten mun muuttoaikeiden kanssa käy ja päädyin uudistamaan lookkiani.
Moi, löysin kuvanmuokkauksen ihmeellisen maailman xD
Joo siis toi muutto. Oon nyt ihan vakavissani muuttamassa Turkuun. Vaikka mun ihmissuhteet ei ikinä oo helppoja eivätkä tunnu luonnistuvan mitenkään, ni Turku kuulostaa uudelta mahdollisuudelta kaiken suhteen. Ehkä mä saan siellä korjattua kaikki ongelmatilassa olevat suhteet... No, ainakin pääsisin tästä kotipaikkakunnan ahdistavuudesta eroon. Tietysti siellä tulee olemaan omat ongelmat, mutta ne tuskin vetää vertoja tälle! Sitäpaitsi 17 on mun mielestä hyvä ikä alkaa kokeilla omia siipiä. Saa nähä minne mun siivet kantaa, toivottavasti pitkälle. Jos ei kanna, ni tuhlaajatyttö voi aina palata kotiin äidin helmoihin, eiks nii? Se tosin ei oo tarkotus.
Ihan pakko hehkuttaa, että toi kuvassa näkyvä rusetti on Cyberistä. Se on niiiiiiiiiin sulonen ja aaah en kestä. Oltiin siis äitin ja siskojen kanssa tänää tuol Kuopion Matkuksessa shoppaamassa. Ihmeen paljon tarttu mukaan, vaikka mun budjetti on tällä hetkellä tiukilla. Tuli ostettuu huppari, pieni hiuslisäketupsu ja ripsari ton rusetin lisäks. JA SITTEN ÄITI OSTI MULLE MAAILMAN SÖPÖIMMÄT KUULOKKEET ♥ Halasin äitiä keskellä kauppaa ku olin nii ilonen :'--)
8e Tigeristä, ja hyvin kuuluu ^^
Lauantai-ilta kotona yksin on tylsä juttu, mutta eihän tästä Jumalankin unohtamasta pikkukaupungista seuraa saa vaikka oikein Facebookissa kyselis. Pysykää vaan varkautelaiset koloissanne, mä lähen ettimään oikeeta elämää heti ku saan pakattua vähät tavarani ja suunnattua Turkuun!
Yhyy anteeks, on noi tekstit kyl iha oikei päi... Osaan taas ja sillee :--D No mut ei siit käsialasta kuitenkaa ois selvää sanu ni hyvä vaa et tulkkasin ton teille
Sofi tääl mooi. En oo jaksanu, kehannu, kerenny enkä voinu kirjottaa aikasemmi. Mutta mihi tää kolmas pieni läski pystyis?!
Siitä Ruotsin risteilystä sen verrä et meil kaikil oli iha hauskaa. Tuli osteltuu jotai. Ja mä tanssin kumpanaki iltana yhen pojan kaa:3 Mut eihä siint oo tietenkää sen jälkee kuulunu mitää. (Jooh Iida anto mun yhteystiedot sille.: D) Eipä siint reissust enää oikei muuta muista ku Teron.
Ja sitte maailman kuolluin aihe; koulut alkaa. Täs vaihees vois kysyy mitä mielt ihmiset on asiast, mut eipä sitä turhaa ku lukijoita on nii vähä. Mua itteeni se ärsyttää iha hirveesti. Ysille meno. En jaksa enää kouluu. Meijä kouluki on nii kiva, ja paljo kivoja ihmisiä^^...--' Njaa sit pääsee sellasee kouluu mihi haluu, jos siis on tarpeeks hyvä todistus ja tuuri.
Oli kiva kirjottaa pitkäst aikaa, vaikka en hirveesti saanu kirjotettuu. Se on vaa nii vaikeet saada ittensä tänne ja kirjottaa mitää. Mut läskejähä tässä ollaa: >
Tos pari kuvaa risteilyst. En oo jaksanu muokata...>:)
Mulle onni on läheisyyttä. Hymyä, iloa ja rakkautta. Katseita, tuoksuja ja kosketuksia. Onni on pieniä hetkiä. Nyt on aivan PAKKO jakaa asia, jonka Jiin kanssa huomasimme pihalla kävellessämme. Perhe, äiti ja pikkupoika, olivat pyöräilemässä. Poika oli varmaan ensimmäistä kesää pyörän selässä ja voi sitä hymyä! Kyseinen lapsi oli vielä suloisempi kuin useimmat lapset, mutta hänen hymmynsä olisi sulattanut paatuneimmankin sydämen. Lisäksi lapsesta huokui elämänilo: "Tää on niiiiin kivaa!"
Minne pienten asioiden ja hetkien arvostus katoaa iän karttuessa? Okei, tyhmää edes yrittää saada jokaista nauttimaan vaikka aamukahvista (jota itse en edes juo!), mutta osa ihmisistä pystyy siihen. Yritän kuitenkin valaa teihin uskoa siitä, että ihmeitä löytyy, kun vain avaa silmänsä ja heittäytyy elämään. Pian löytää elämän tarkoituksen.
Saatiin muuten Jiin kanssa vietyä meidän lemmenlukko! Se on (HMMMM oisko paikka ollu Jokiranta) yhellä sillalla, joka on Turun keskustan lähellä. Ku vaa kävelee poispäi keskustasta kohti vettä. Veden kohalla pitää käntyy vasemmalle. Sit sen yhen sillan oikeella puolella on sininen lukko jossa lukee Iida & Jii. Käykää bongailemassa ku siellä päi liikutte! :--D
